Suomen urheilun Hall of Fame on suomalaisen urheilun arvostettu kunniagalleria, johon nimetään maamme suurimpia urheilun legendoja. Kyseessä on eräänlainen urheilun Hall of Fame eli ”hall of fame suomeksi” käännettynä kunniagalleria, jossa kunnioitetaan sekä menneiden aikojen sankareita että nykyajan huippunimiä. Perustamisestaan lähtien Hall of Fame on kerännyt tunnetuimpia urheilijoita ja taustavaikuttajia saman katon alle symbolisesti – tarkoituksena vaalia Suomen urheiluhistoriaa ja esitellä tuleville sukupolville ne henkilöt, jotka ovat ansioillaan jättäneet pysyvän jäljen kansamme urheilukulttuuriin.
Lyhyessä ajassa Suomen urheilun Hall of Famesta on tullut merkittävä osa suomalaista urheiluperinnettä. Se toimii näyttämönä urheilun legendoille, tarjoten heille tunnustuksen vuosikymmenten saavutuksista. Samalla tavallinen urheilun seuraaja saa mahdollisuuden oppia tuntemaan historiaa: keitä ovat ne nimet, jotka ovat nostaneet Suomen maailman kartalle urheilussa eri aikoina. Hall of Fame Suomi -kunniagallerian avulla varmistetaan, etteivät suurten tähtien tarinat unohdu, vaikka vuodet vierivät.
Hall of Fame suomeksi – mikä on urheilun kunniagalleria?
Termi Hall of Fame juontaa juurensa englanninkielisestä ilmaisusta, joka viittaa kuuluisuuksien kunniagalleriaan. Hall of Fame suomeksi tarkoittaa juuri tätä: kunniagalleriaa, johon valitaan ansioituneita henkilöitä. Suomen urheilussa tämä käsite sai virallisen muotonsa vuonna 2010, kun perustettiin suomalaisen urheilun oma hall of fame, viralliselta nimeltään Suomen urheilun Hall of Fame. Sitä kutsutaan usein myös Suomen urheilun kunniagalleriaksi.
Kunniagalleriaan valittavien henkilöiden kriteerit ovat kunnianhimoiset: Hall of Fameen voidaan nimetä sellaisia urheilijoita tai urheilun taustavaikuttajia, jotka ovat kuuluneet lajissaan maailman eliittiin tai joiden vaikutus urheilun historiassa on ollut poikkeuksellisen merkittävä. Tämä tarkoittaa, että pelkkä kansallinen menestys ei yleensä riitä – valittujen on katsottu saavutuksillaan, ennätyksillään tai muulla panoksellaan vaikuttaneen syvästi urheilun kehitykseen tai Suomen maineeseen urheilun saralla. Kunniagalleria tekee näin kunniaa niin olympiavoittajille, maailmanmestareille kuin muillekin oman alansa pioneereille.
On hyvä huomata, että monilla urheilulajeilla on myös omia erillisiä ”hall of fame” -kunniakerhojaan (esimerkiksi koripallolla tai jalkapallolla omansa). Urheilun Hall of Fame Suomessa on kuitenkin lajirajat ylittävä instituutio – eräänlainen koko urheilukentän yhteinen palkintojen galleria. Se on ainutlaatuinen paikka, jossa yleisurheilija seisoo rinnakkain jääkiekkoilijan ja rallitähden kanssa, ainakin kuvainnollisesti. Suomen urheilun Hall of Fame on siten kattava läpileikkaus maamme urheilun historiaan, eikä vain yhden lajin näkökulmasta.
Hall of Fame Suomi – perustaminen ja tausta
Suomen urheilun Hall of Fame sai alkunsa vuonna 2010 suomalaisen urheiluväen yhteisponnistuksena. Kunniagallerian perustajina toimivat Suomen Urheilumuseosäätiö yhdessä Suomen Urheilugaalan kanssa. Ajatus oli tuoda Suomeen samanlainen instituutio, joita muualla maailmassa oli jo nähty – paikka, johon kootaan kaikkein merkittävimmät urheilun sankarit yli lajirajojen. Perustamisen aikoihin käytettiin nimenomaan termiä kunniagalleria, ja tavoitteena oli nostaa esiin ne henkilöt, jotka ansaitsevat pysyvän paikan Suomen urheilun kunniakkaassa historiassa.
Virallinen aloitus tapahtui näyttävästi vuoden 2010 Urheilugaalassa. Tuolloin julkistettiin Hall of Famen ensimmäiset jäsenet juhlallisessa seremoniassa. Ensimmäisessä nimityserässä kunniagalleriaan nimettiin kerralla 30 suomalaista urheilun merkkihenkilöä. Tämä alkuerä oli poikkeuksellisen suuri, koska haluttiin kerralla kattaa laaja kirjo historian suuria nimiä. Valinnat painottuivat aluksi menneiden aikojen legendoihin – itse asiassa kaikki vuoden 2010 ensimmäiseen Hall of Fame -joukkoon nimetyt henkilöt olivat jo edesmenneitä. Näin haluttiin varmistaa, että historiallisesti tärkeät urheiluhahmot saavat ansaitsemansa tunnustuksen ja että kunniagallerian perusta rakennetaan tukevasti menneiden sukupolvien saavutuksille.
Perustamisen yhteydessä luotiin myös Hall of Famen omat verkkosivut, joilla esiteltiin uudet jäsenet suurelle yleisölle. Kunniagallerian idea ei ollut pelkästään lista nimistä, vaan heistä haluttiin kertoa tarinoita ja tuoda saavutukset esiin. Jo alkuvaiheessa suunniteltiin myös fyysisiä näyttelyitä: urheilumuseon kautta Hall of Fame -näyttelyitä on järjestetty, ja jopa kiertäviä näyttelykokonaisuuksia kaavailtiin, jotta urheilun kunniagalleria voisi vierailla eri puolilla Suomea. Tarkoitus oli tehdä urheilun historiaa tunnetuksi kaikelle kansalle – tuoda legendat lähelle nykypäivän urheilufaneja.
Valintaprosessi ja vuosittaiset nimitykset
Suomen urheilun Hall of Fame -valinnat tehdään tarkoin harkiten. Perustamisesta lähtien nimityksistä on vastannut asiantuntijaraati, joka toimii Urheilumuseosäätiön (nykyiseltä nimeltään Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus TAHTO) alaisuudessa. Tätä Hall of Famen valitsijaryhmää voidaan kutsua Hall of Fame -valiokunnaksi. Sen jäseninä on tyypillisesti urheilun asiantuntijoita, historioitsijoita ja urheilujournalismin edustajia, joilla on laaja näkemys Suomen urheiluhistoriasta. Valiokunta kokoontuu vuosittain arvioimaan potentiaalisia uusia jäseniä kunniagalleriaan.
Valintaprosessissa otetaan huomioon paitsi urheilijoiden saavutukset myös se, että eri lajien ja aikakausien merkittäviä nimiä huomioidaan monipuolisesti. Jokaisella nimettävällä pitää olla jokin erityinen ”tarina” tai ansio: olympiavoitot, maailmanennätykset, lajin edelläkävijyys tai vaikkapa merkittävä rooli lajin kehittämisessä tai yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa urheilun saralla. Kynnys on korkea, sillä Hall of Fameen nouseminen nähdään eräänlaisena elämäntyöpalkintona suomalaisessa urheilussa.
Uusia jäseniä julkistetaan perinteisesti kerran vuodessa, ja ajankohdaksi on vakiintunut tammikuussa järjestettävä suuri Urheilugaala. Urheilugaala on vuosittainen urheilun juhla, jossa palkitaan Vuoden urheilija ja muita saavutuksia – ja samalla juhlistetaan myös Hall of Fameen nimettyjä henkilöitä. Yleensä vuosittain valittujen määrä vaihtelee, mutta tyypillisesti kaksi viidestä uudesta jäsentä nimetään per vuosi. Joinakin vuosina on nimetty useampikin, joinakin hieman vähemmän, riippuen valiokunnan päätöksistä. Ajan myötä tästä on muodostunut odotettu traditio: urheiluväki ja media spekuloivat etukäteen, ketkä legendat mahdollisesti pääsevät Hall of Fameen kuluvana vuonna.
Kun uudet jäsenet on julkistettu, heidät esitellään sekä Urheilugaalan yhteydessä että Urheilumuseon/TAHTO-keskuksen toimesta esimerkiksi verkossa ja näyttelyissä. Kullakin Hall of Fame -jäsenellä on oma profiilinsa, jossa kerrotaan hänen urheilu-urastaan ja saavutuksistaan. Näin kunniagalleria ei ole vain lista nimiä, vaan todellinen tietopankki suomalaisen urheilun merkkihenkilöistä.
On myös huomionarvoista, että valintoihin liittyy tiettyä juhlavuuden tuntua: elossa oleville valituille kyseessä on merkittävä kunnianosoitus, usein jopa urheilu-uran kruunaava hetki. Postuumisti nimetyille puolestaan osoitetaan kunniaa heidän perillisilleen ja lajiyhteisöilleen, mikä korostaa urheilun perinnettä sukupolvien jatkumona.
Ensimmäiset jäsenet 2010 – historian suuria nimiä
Kun Hall of Fame avattiin vuonna 2010, ensimmäiseen kunniagallerian jäsenlistaan koottiin laaja otos Suomen urheiluhistorian kirkkaimpia tähtiä. Kaikki ensimmäisessä aallossa mukaan nimetyt 30 henkilöä olivat jo edesmenneitä, mutta heidän perintönsä eli vahvana. Lista oli kuin suomalaisen urheilun historiankirja pähkinänkuoressa: mukaan mahtuivat niin Olympiastadionin loistoajoilta tutut yleisurheilijat, talvilajien varhaiset sankarit kuin myös taustavaikuttajat urheilun alkuvuosikymmeniltä.
Muutamia esimerkkejä tästä ensimmäisten nimettyjen joukosta:
- Yleisurheilun ikonit: Paavo Nurmi, ”Juoksijoiden kuningas”, jonka 1920-luvun olympiavoitot (peräti 9 kultamitalia) nostivat Suomen koko maailman tietoisuuteen, oli luonnollisesti Hall of Famen perustajajäsenten joukossa. Samoin Hannes Kolehmainen, ensimmäinen suomalainen olympiakultamitalisti (1912) ja yksi ”juoksijaveljeksistä”, sai kunnian olla mukana. Heidän rinnallaan listalta löytyi myös Ville Ritola, Volmari Iso-Hollo ja muita kestävyysjuoksun ja yleisurheilun kultakauden tähtiä.
- Talvilajien legendat: Clas Thunberg, 1920-luvun pikaluistelun moninkertainen olympiavoittaja, edusti talviurheilua ensimmäisessä Hall of Fame -joukossa. Hiihtäjistä mukana olivat esimerkiksi Veikko Hakulinen (hiihtolatujen sankari 1950-luvulta) ja Sylvi Saimo, joka voitti kanoottimelonnassa kultaa Helsingin 1952 olympialaisissa ja samalla teki historiaa suomalaisena naisurheilijana. Myös mäkihypyn puolelta Tauno Luiro – tunnettu ennätyshypystään 1950-luvulla – sisältyi listalle.
- Kamppailu- ja voimailulajien tähdet: Painin puolelta nimettiin jo 1900-luvun alkupuolen suuruuksia, kuten Verner Weckman (Suomen ensimmäinen olympiavoittaja 1908 painissa) ja Kustaa Pihlajamäki (painin olympiavoittaja 1930-luvulta). Voimistelun kultamitalistit kuten Heikki Savolainen ja Veikko Huhtanen, jotka olivat osa Suomen legendaarista voimistelujoukkuetta 1948, saivat myös paikkansa. Nämä nimet kertovat vahvasti siitä, miten monipuolinen urheilumaa Suomi on ollut jo varhain.
- Taustavaikuttajat ja muut sankarit: Hall of Fame halusi alusta saakka huomioida myös urheilun parissa toimineita merkkihenkilöitä, jotka eivät välttämättä olleet kilpailijoina maailmanmestareita, mutta joiden työ mahdollisti suomalaisen urheilun menestyksen. Ensimmäisessä joukossa tällaisia olivat esimerkiksi Erik von Frenckell, joka toimi ratkaisevassa roolissa Helsingin 1952 olympiakisojen järjestämisessä, sekä Lauri ”Tahko” Pihkala, pesäpallon kehittäjä ja intohimoinen urheilufilosofi. Myös Martti Jukola, 1930–40-lukujen tunnetuin urheiluselostaja ja -toimittaja, nimettiin kunniagalleriaan tunnustuksena urheilujournalismin perinteen luomisesta Suomessa.
Tämä alkuperäinen 30 jäsenen ryhmä muodosti vankan perustan Hall of Famelle. Se osoitti, että kunniagalleria on tarkoitettu laajalle joukolle erilaisia urheilun sankareita – ei pelkästään olympiavoittajille, vaan kaikille, joilla on ollut merkittävä rooli Suomen urheilutarun kirjoittamisessa. Alkuperäisten nimettyjen tarinat ulottuivat 1800-luvun lopun urheilupioneerien ajoista aina 1900-luvun loppupuolen saavutuksiin.
Elävät legendat mukaan vuodesta 2011
Perustamista seuraavana vuonna linja laajeni siten, että myös elossa olevia urheilulegendoja alettiin nimittää Hall of Fameen. Vuonna 2011 kunniagalleriaan otettiin ensimmäistä kertaa mukaan nykyäänkin eläviä henkilöitä, mikä toi lisää kiinnostavuutta ja ajankohtaisuutta valintoihin. Tällöin nimetyiksi tulivat esimerkiksi kestävyysjuoksun kaksinkertainen olympiavoittaja Lasse Virén, joka 1970-luvulla voitti legendaariset 5 000 ja 10 000 metrin kultamitalit kaksissa peräkkäisissä olympialaisissa. Hänen nimityksensä oli odotettu – Virénhän on yhä elossa ja edustaa suomalaisen urheilun sankaritarinoita, jotka moni muistaa omakohtaisesti.
Samana vuonna 2011 Hall of Fameen pääsi myös Jari Kurri, yksi Suomen kaikkien aikojen jääkiekkoilijoista. Kurri saavutti NHL-urallaan peräti viisi Stanley Cup -mestaruutta Edmonton Oilersin riveissä 1980-luvulla ja voitti olympiamitalinkin Leijonien paidassa. Hänen mukanaolonsa kunniagalleriassa alleviivasi, että myös joukkuelajien tähdet kuuluvat samaan legendasarjaan yksilölajien olympiavoittajien kanssa. Lisäksi vuoden 2011 nimityksiin kuului Marja-Liisa Kirvesniemi, maastohiihdon kolminkertainen olympiavoittaja (1984) ja yksi menestyneimmistä naisurheilijoistamme. Kirvesniemen valinta teki hänestä ensimmäisen elossa olevan naisurheilijan Hall of Famessa, mikä oli tärkeä symbolinen askel tasa-arvon näkökulmasta.
Vuodesta 2011 eteenpäin Hall of Fame on karttunut tasaisesti uusista nimistä joka vuosi. 2010-luvulla mukaan on nostettu lukuisia suuria suomalaisia urheilijoita eri lajeista, sitä mukaa kun heidän urheilu-uransa ovat päättyneet tai saavuttaneet pisteen, jossa elämäntyön tunnustaminen on ajankohtaista. Esimerkiksi jalkapallon puolella Jari Litmanen, Suomen kaikkien aikojen jalkapalloilija ja ensimmäinen lajissaan kansainväliseksi supertähdeksi noussut suomalainen, sai paikkansa kunniagalleriassa vuonna 2013. Samoin autourheilussa kaksinkertainen Formula 1 -maailmanmestari Mika Häkkinen lisättiin Hall of Fameen vuonna 2016, tuoden moottoriurheilun menestyksen mukaan galleriaan.
Talvilajeista mäkihypyn suuri tähti Matti Nykänen ehti saada nimityksensä vuonna 2020 postuumisti – hän menehtyi vuonna 2019, ja seuraavana vuonna Hall of Fame kunnioitti häntä. Nykänen oli nelinkertainen olympiavoittaja ja aikansa ylivoimainen mäkihyppääjä, joten hänen tarinansa kuuluu olennaisesti suomalaiseen urheilumyyttiin. Jääkiekossa puolestaan Teemu Selänne, NHL:n supertähti ja Stanley Cup -voittaja, nimettiin mukaan vuonna 2019 pian aktiiviuran päättymisen jälkeen, osoituksena hänen valtavasta suosiostaan ja saavutuksistaan jääkiekon saralla.
Myös valmentajalegendoja ja urheiluvaikuttajia on tuotu lisää mukaan vuosien myötä. Esimerkiksi yleisurheiluvalmentaja Rolf Haikkola, joka tunnetaan Lasse Virénin taustalla vaikuttaneena ”kultavalmentajana”, nimettiin Hall of Fameen vuonna 2025 postuumisti (Haikkola eli pitkän elämän ja menehtyi 96-vuotiaana vuonna 2024). Tämä kertoo, että Hall of Fame muistaa myös niitä sankareita, jotka eivät itse välttämättä seisoneet palkintopallilla, mutta jotka mahdollistivat toisten nousun sinne.
Nykyisin kunniagalleriassa on jo kymmeniä nimiä – lähes sata suomalaista urheilun suurhahmoa on saanut tämän tunnustuksen. Jokainen uusi nimitys laajentaa gallerian kertomaa tarinaa eteenpäin. 2010-luvun ja 2020-luvun alun valinnoissa on ollut hienoa nähdä, miten eri lajien kirjo vain kasvaa: Hall of Fameen on otettu esimerkiksi suunnistuksen puolelta maailmanmestari Minna Kauppi, joka nimettiin vuonna 2025 ensimmäisenä suunnistusurheilijana mukaan. Samoin golfari Mikko Ilonen (ensimmäinen suomalainen huippugolfari) sai nimityksen samana vuonna, mikä laajensi kunniagallerian kattamaan myös golf-urheilun saavutukset. Tämä osoittaa, että Suomen urheilun Hall of Fame elää ajassa ja tunnistaa menestyksen sielläkin, missä suomalaisia ei aiemmin ollut totuttu näkemään.
Kunniagallerian monimuotoisuus – laaja kirjo legendoja
Alusta asti on ollut selvää, että Suomen urheilun Hall of Fame ei rajoitu vain yhteen urheilumuotoon tai yhteen tyyppiin saavutuksia. Kunniagallerian monimuotoisuus onkin sen rikkaus – mukaan mahtuu urheilijoita, valmentajia, johtohenkilöitä ja muita vaikuttajia monilta eri aloilta. Tässä on koosteena muutamia kategorioita ja esimerkkejä Hall of Famen jäsenistä, joka havainnollistaa gallerian laajuutta:
- Olympiavoittajat ja maailmanmestarit yksilölajeissa: Suuri osa Hall of Fame -jäsenistä on urheilijoita, jotka ovat voittaneet kirkkaimpia mitaleja. Esimerkiksi Paavo Nurmi (yleisurheilu, juoksu), Matti Nykänen(mäkihyppy) ja Marja-Liisa Kirvesniemi (maastohiihto) edustavat niitä suomalaisia, jotka ovat omilla kultamitaleillaan ja maailmanmestaruuksillaan tehneet Suomen tunnetuksi. Mukana on myös legendaarisia nimiä yleisurheilun ulkopuolelta, kuten vaikkapa Clas Thunberg (pikaluistelu) ja Kaarlo Kangasniemi (painonnosto), jotka kumpikin aikoinaan voittivat olympiakultaa ja toivat mainetta maallemme.
- Joukkuelajien tähdet: Hall of Fame huomioi menestyksen myös joukkueurheilussa, vaikka näissä lajeissa menestys on kollektiivista. Esimerkkeinä kunniagalleriaan on valittu jääkiekkoilija Jari Kurri, joka voitti Stanley Cup -mestaruuksia NHL:ssä, sekä jalkapalloilija Jari Litmanen, joka voitti Mestarien liigan ja nousi eurooppalaiseksi huippunimeksi. Myös koripallon ja lentopallon kaltaiset lajit näkyvät: esimerkiksi Mikael J. Källman, 1990-luvun käsipallon dominoinut pelaaja, sekä ensimmäisenä suomalaisena NBA:han yltänyt Hanno Möttölä (joka tosin ei vielä ole Hall of Famessa kirjoitushetkellä, mutta on yksi esimerkki potentiaalisista nimistä tulevaisuudessa). Tämä kategoria muistuttaa, että suomalainen urheilusankaruus ei synny vain yksilölajien areenoilla, vaan myös joukkueiden kapteeninnauhoissa ja pukukopeissa.
- Valmentajat ja urheilujohtajat: Kunniagalleria on ottanut riveihinsä myös niitä henkilöitä, jotka ovat loistaneet valmentajina, urheilujohtajina tai muina taustahahmoina. Esimerkiksi edellä mainittu Rolf ”Rolle” Haikkola on malliesimerkki valmentajasta Hall of Famessa. Samoin Erik von Frenckell ja Jukka Uunila ovat esillä urheilujohtajina: Frenckell olympialaisten järjestäjänä ja Uunila Suomen Olympiakomitean pitkäaikaisena puheenjohtajana. Lisäksi Pekka Tiilikainen ja Martti Jukola, jotka ovat legendaarisia urheilutoimittajia ja selostajia, edustavat urheilujournalismin puolelta niitä taustavaikuttajia, joiden ääni ja kynänjälki ovat innoittaneet kansaa radion ja lehtien välityksellä. Hall of Fame siis kunnioittaa myös niitä sankareita, jotka eivät itse kilvoitelleet kentällä, mutta loivat puitteet ja tarinat urheilun ympärille.
- Naisten saavutukset ja tasa-arvo: Kunniagalleriaan on alusta asti kuulunut naisurheilijoita, ja vuosien varrella heidän osuutensa on kasvanut. Esimerkiksi Sylvi Saimo (melonta, olympiavoittaja 1952) oli mukana jo ensimmäisessä 2010 nimettyjen joukossa. Myöhemmin on lisätty muun muassa Minna Kauppi (suunnistus, moninkertainen maailmanmestari), Lea Hakala (koripalloilija, Suomen mestaruuksien ennätysnainen) ja Helena Takalo (hiihto, olympiavoittaja 1976). Naisten esiin nostaminen Hall of Fameen on tärkeää, sillä se näyttää esimerkkiä uuden polven urheilijattarille ja muistuttaa, että suomalainen urheilu on yhteistä historiaa sukupuoleen katsomatta.
- Para- ja vammaisurheilun edustajat: Merkittävä laajennus tapahtui vuonna 2018, kun Tanja Kari nimettiin Suomen urheilun Hall of Fameen. Tanja Kari on 11-kertainen paralympiakultamitalisti maastohiihdossa ja ensimmäinen paraurheilija, joka sai tämän tunnustuksen kunniagalleriassa. Hänen jälkeensä on seurannut myös toinen vammaisurheilun suurnimi: ratakelaaja Leo-Pekka Tähti, viisinkertainen paralympiavoittaja, valittiin Hall of Fameen vuonna 2025. Näiden nimitysten myötä Hall of Fame osoittaa, että urheilusankaruus ei katso toimintakyvyn rajoitteita – paraurheilijatkin voivat olla lajinsa maailman eliittiä ja ansaitsevat yhtä lailla paikan legendojen joukossa.
Kaiken kaikkiaan kunniagallerian jäsenistö edustaa erittäin laajaa ja monipuolista otosta suomalaisesta urheilusta. Se on kuin peili, josta heijastuu eri aikakausien kirkkaita hetkiä: Olympia-areenoiden uroteot, MM-kisojen huippuhetket, kotikenttien ja -hallien sankarit sekä kulissien takana vaikuttaneet visionäärit. Hall of Fame elää ja kehittyy vuosi vuodelta, kun uusia nimiä lisätään tähän monimuotoiseen joukkoon.
Keskustelua valinnoista ja puuttuvista nimistä
Vaikka Suomen urheilun Hall of Fame on saanut paljon kiitosta, eivät valinnat ole täysin ilman keskustelua. Luonteeltaan tällainen kunniagalleria herättää väistämättä kysymyksiä: Kuka pääsee mukaan ja millä perusteella?Jokaisen uuden nimityskierroksen jälkeen mediassa ja urheilupiireissä pohditaan, oliko jokin tärkeä nimi jätetty vielä odottamaan vuoroaan.
Erityisesti on ihmetelty muutamien näkyvien legendojen puuttumista. Yksi usein esiin nostettu nimi on Formula 1:n ensimmäinen suomalainen maailmanmestari Keijo ”Keke” Rosberg. Rosbergin ura (F1-mestaruus vuonna 1982 ja merkittävä rooli moottoriurheilun edistäjänä) tekee hänestä kiistatta yhden suomalaisen urheilun suurhahmoista. Siitä huolimatta häntä ei ole ainakaan vielä (tilanne vuonna 2025) nimetty Hall of Fameen. Tämä on herättänyt kritiikkiä joissakin kolumneissa – jopa niinkin vahvoin sanankääntein, että Rosbergin ulkopuolelle jäämistä on kutsuttu ”häpeätahraksi” valitsijoille. Kriitikoiden mukaan Rosberg on paitsi urheilijana myös ammattilaisurheilun pioneerina niin merkittävä, että hänen poissaolonsa kunniagalleriasta pistää silmään. Valiokunta ei ole julkisesti perustellut yksittäisiä valintoja tai poisjääntejä, mutta voidaan arvella, että moottoriurheilun sankareita on tulossa lisääkin ajan myötä (Mika Häkkinen on jo mukana, ja Rosberg sekä vaikkapa Kimi Räikkönen lienevät vahvoja kandidaatteja tulevina vuosina).
Rosberg ei suinkaan ole ainoa nimekäs urheilija, jota Hall of Famesta vielä odotetaan. Lista on pitkä, kun ajatellaan suomalaista huippu-urheilua: esimerkiksi mäkihypyn puolelta Janne Ahonen (useita maailmanmestaruuksia, mutta ei vielä Hall of Famessa), jääkiekosta Saku Koivu (Leijonien pitkäaikainen kapteeni ja NHL-legenda) tai vaikkapa ampumahiihdon puolelta Kaisa Mäkäräinen (maailmancup-voittaja ja maailmanmestari) eivät kirjoitushetkellä ole vielä kunniagalleriassa. Myös menneiltä vuosikymmeniltä löytyy nimiä, jotka varmasti ansaitsisivat paikan: esimerkiksi yleisurheilija Arto Bryggare tai uimari Antti Kasvio loistivat aikanaan arvokisoissa, mutta eivät toistaiseksi ole mukana. Useimmissa tapauksissa selitys on yksinkertainen: Hall of Fameen valitaan vain rajattu määrä henkilöitä per vuosi, joten kaikkia ansioituneita ei millään saada heti mukaan. Kyse onkin pitkälti aikataulusta – kenet valitaan minäkin vuonna – eikä niinkään siitä, ettei joitakin arvostettaisi.
Välillä keskustelua syntyy myös siitä, tulisiko esimerkiksi doping-taustaisia urheilijoita huomioida. Eräät legendat, kuten hiihtäjä Mika Myllylä, ovat saavuttaneet suuria voittoja mutta uran loppua varjosti doping-käry. Myllylä ei ole Hall of Famessa, mikä voi osaltaan johtua tästä varjopuolesta. Hall of Fame -valiokunta haluaa luonnollisesti säilyttää gallerian arvokkuuden, joten eettiset näkökohdatkin voivat vaikuttaa valintoihin. Julkisuudessa valiokunta ei kuitenkaan yksilöi tällaisia linjauksia, vaan jokainen voi omalta kohdaltaan arvioida, miksi jokin nimi on vielä odottamassa vuoroaan.
Kaiken kaikkiaan kritiikki ja keskustelu kertovat siitä, että suomalaiset välittävät urheiluperinteestään. Hall of Fame herättää tunteita – se on osoitus siitä, että kyseiset urheiluhahmot merkitsevät paljon monille. Jokainen listalta vielä puuttuva legenda on oman kannattajajoukkonsa mielestä ”seuraavana jonossa”, ja tästä syntyy tervehenkistä debattia. Positiivisessa mielessä voidaan ajatella, että kunniagallerialla riittää työsarkaa tuleviksi vuosiksi: Suomessa on niin paljon menestyneitä ja rakastettuja urheilijoita, että heidän saamisensa Hall of Fameen tulee pitämään valiokunnan kiireisenä pitkään.
Merkitys ja tulevaisuuden näkymät
Suomen urheilun Hall of Fame on vakiinnuttanut paikkansa osana urheilukulttuuriamme. Sen merkitys on monitasoinen. Ensinnäkin se on kunnianosoitus urheilijoille itselleen – monille uransa päättäneille tähdille valinta Hall of Fameen on yksi hienoimmista tunnustuksista, mitä kotimaasta voi saada. Se kertoo, että heidän työnsä ja saavutuksensa muistetaan ja arvostetaan. Urheilugaalassa, valtakunnan ykköspalkintojenjakotilaisuudessa, nimettynä tuleminen on ikimuistoinen hetki, jonka moni on sanonut liikuttaneen syvästi. Kunniagalleria antaa myös puitteet kertoa näiden sankareiden tarinoita laajemmalle yleisölle vielä aktiiviuran jälkeenkin.
Toiseksi Hall of Fame on tiedon ja historian aitta. Urheilumuseo (TAHTO) ylläpitää Hall of Fame -galleriaa sekä fyysisesti näyttelyjen muodossa että verkossa. Kuka tahansa voi perehtyä gallerian jäsenten elämäkertoihin ja urotekoihin. Tämä on arvokasta urheiluhistorian tallentamista: se innostaa nuoria urheilusta kiinnostuneita oppimaan menneistä mestareista ja ymmärtämään, millainen perintö heidän aikanaan ihailemilla nykypelaajilla ja -urheilijoilla on taustallaan. Kunniagallerian jäsenistä jokainen toimii esikuvana ja muistutuksena siitä, mihin sitkeys, lahjakkuus ja intohimo voivat johtaa.
Entä tulevaisuus? Hall of Fame tulee todennäköisesti jatkossakin laajenemaan uusilla nimillä joka vuosi. Kun yksi sukupolvi urheilijoita siirtyy syrjään, on heidän vuoronsa astua kunniagallerian kirkkaisiin valoihin. Esimerkiksi 2020-luvun lopulla ja 2030-luvulla näemme varmasti nykyisten huippujemme – kuten vaikkapa maastohiihtäjä Iivo Niskasentai tenniksen tähtemme Emil Ruusuvuoren aikanaan – päätyvän listoille, mikäli heidän uransa jatkuvat menestyksekkäinä. Samoin monet nyt vielä puuttuvat legendat (kuten edellä mainitut Rosberg, Räikkönen, Ahonen, Koivu jne.) tulevat mitä todennäköisimmin saamaan paikkansa kunniagalleriassa tulevina vuosina. Hall of Famen viehätys piilee osin juuri siinä odotuksessa, ketkä seuraavaksi nimetään – ja siten keskustelu suomalaisen urheilun suurimmista sankareista pysyy elävänä vuodesta toiseen.
Lopulta Suomen urheilun Hall of Fame on kunnianosoitusten instituutio, joka heijastaa kansakuntamme rakkautta urheiluun. Se yhdistää eri lajit, sukupolvet ja tarinat yhdeksi kokonaisuudeksi, jota voidaan ylpeänä esitellä. Kunniagallerian kautta menneet ja tulevat sankarit kohtaavat: Paavo Nurmen ja Tapio Rautavaaran kaltaiset legendat seisovat symbolisesti rinta rinnan Teemu Selänteen ja Minna Kaupin kanssa. Tämä jatkuvuus luo perspektiiviä – Suomi on tuottanut urheilijoita, joiden perintö jatkuu ja joille annetaan arvo heidän ansioistaan.
Suomen urheilun Hall of Fame on siis paljon enemmän kuin lista nimiä. Se on tarina suomalaisesta sisusta, lahjakkuudesta ja omistautumisesta, joka on kirjoitettu monille areenoille ympäri maailmaa. Ja tuo tarina kasvaa ja täydentyy joka vuosi, kun uudet legendat liittyvät joukkoon.
Disclaimer: Artikkelin tiedot on koottu huolellisesti julkisista lähteistä ja urheiluhistoriaan perehtyen. Kirjoittaja ei edusta Suomen urheilun Hall of Fame -organisaatiota. Mahdolliset virheet ovat tahattomia, ja lukijoita kehotetaan tarkistamaan ajantasaiset tiedot tarvittaessa virallisista lähteistä.
